Muistatko, kesällä päivittelin blogiini aktiivisen kesäisen oopperaSavonlinnan kuvia ja tunnelmia. Viime viikolla kävelin saman reitin läpi uudelleen, vaunutellen vauvani kanssa. Poissa oli linnaan kiiruhtavat oopperaorkesterilaiset viuluineen, ei liehunut kansainväliset liput satamassa eikä Olavinlinnalla. Rantakatu oli aivan tyhjä. Mutta kauneus ei ollut kadonnut. Kaikki me Savonlinnassa asuvat tiedämme, kuinka valtavan kauniissa ympäristössä saamme elää. Kesällä kaupunki kukkii, sykkii iloa ja elämää- näin syksyllä luonnon kauneus korostuu sen värikkyydessä. Talvella kaupunki on kuin kuollut, ihmisiä ei juuri näy- nukutaan talviunta.
Olavinlinnalla pienet koululaiset kiiruhtivat linnan muurien suojaan tutustumaan linnan historiaan. Virran kylmissä kuohuissa uiskenteli edelleen sorsat kaakattaen. Linnan pässi seisoi Tallisaaressa ylväänä - kuin ennenkin.
Mutta: tuuli oli kadonnut. Peilityyni järvi, aamuaurinko, naakat linnan muurin reunalla. Aamu hipoi tunnelmassaan lähes täydellisyyttä.
Lintuaura kiiruhti etelänmaille tulevia lumipyräköitä karkuun. Fiksuja.
