Aikainen aamu Savonlinnassa..

Alkuviikosta lähdin varhain aamulla, vielä ennen kuin suuremmat lapseni olivat heränneet, aistimaan Savonlinnan oopperakesän tunnelmaa vaunulenkille. Mukaani toki nappasin myös pienimmäiseni ja kameran :)   Kaunis aamu houkutteli ihmisiä aamulenkille, tori heräsi vasta hiljalleen kauppakuhinaan, ravintoloiden pöytiä pyyhittiin aamukasteen jäljiltä. Jätin autoni tuomiokirkon "juurelle", joka on vakiopaikkani työssä ollessanikin. Siinä ei kiekkoa tarvita ja aina on tilaa minun pikku opeliksilleni. Välihuomautuksena on mainittava että Savonlinnassa on todella sukkelajalkaisia pysäköinninvalvojia ja kotiinviemiseksi saa takuuvarmasti 40€:n pysäköintivirhemaksun, jos kiekkoa on unohtunut pyöräyttää tuulilasissa ;)  Tällä kertaa ei opelia tarvinnut sulloa pieneen parkkiruutuun, vaan koko parkkipaikka oli vielä tyhjä. Harvinainen näky sinällään. Työskentelen talossa, josta saat "kaikki mitä terveyteesi tarvitset" ja torille päin kävellessäni huomasin, että magneettirekka oli parkissa, joten "tytöillä" taas kiire päivä vastaanotossa touhuta. No, meillä ei Junnun kanssa kiire ollut minnekään ja sellaisena päivänähän on hyvä suunnata tiensä torille.

Savonlinnan tori on kesäinen kohtaamispaikka, jossa voit nähdä tv:stä tuttuja kasvoja, poliitikkoja ja maailman tähtiäkin. Ja tietysti omat kaupunkimme "vakiokasvot" kohtaat myös siellä. Torilla tapahtuu, ja myytävänä on tuotteita suomalaisesta käsityöstä aina ulkomaisiin koruihin ja kalastusvälineisiin. Aikanaan torilla kesät tuttavan kojussa viettäneenä sitä kohtaan minulla on aivan erityinen tunneside. Edelleen nyt torilla kävellessäni huomaan tuttuja myyjiä entisine tuotteineen, mutta torin ensimmäiset ruudut on nyt täytetty eri tuotteilla kuin mitä itse aikanaan myin. :) Tuossa kojussa tapasin myös rakkaimpani, nykyisen aviomieheni, 16 vuotta sitten.
Savonlinnassa käydessään on PAKKo pysähtyä torille lörtsyille. Nyt suosittelen myös kalastajan kojun muikkuja, herkullisia olivat - viime viikolla siellä miehen ja Junnun kanssa pyörähdettiin syömässä. Muistoksi torireissusta voi ostaa kauniita norppatyynyliinoja tai pärekorin. Myös monenmoista muuta viehättävää tuotetta mansikoiden, herneiden ja lörtsyjen lisäksi sieltä voit löytää. Ohessa linkki torin sivuille, jotka sattumalta netistä bongasin. :)

http://www.savonlinnantori.fi/

Savonlinna on kaupunkina ainutlaatuinen, vettä on joka puolella. Maisemat hivelevät silmää - katsoi mihin tahansa. Kaupungin puutarhuri on pitänyt huolen, että katukuva myös viehättää kulkijan silmää. Upeat kukkapenkit ja ruukkuistutukset on suunniteltu kauniisti ja kaupungin ahkerat työntekijät pitävät ne upeassa loistossaan hyvällä hoidolla. Kiitos Railille - ja kaikille muille työntekijöille siitä. Kukkien väriloistosta nauttivat varmasti niin turistit kuin me paikallisetkin.

 Torilta matkani jatkui sataman kautta kohti Olavinlinnaa. Matkalla ihastelin paljon kohua ja porua aiheuttanutta ravintolarakennusta Vaahtoa. Oli miten oli, siihenkin rakennukseen silmä meillä varmasti tottuu ja yritys tuo monelle janoiselle ja nälkäiselle helpotusta olemassaolollaan ;)  Jos verrataan tyylikästä rakennusta samalla paikalla aikaisemmin olleeseen "Pölkky-baariin" - niin voisin uskaltaa väittää, että nykyinen rakennus on toimivampi tässä niin vaihtelevassa Suomen kesässä. Mutta mielipiteitä on yhtä monta kuin asian esittäjääkin. Kyseistä ravintolaa ei tullut itse vielä testattua mutta senkin aika lienee joku päivä tänä kesänä.

Satamassa risteilylaivat vielä uinuivat odotellen päivän matkustajiaan. Tämä kesä on auringollaan suosinut laivamatkustajia ja myönteisiä tuulia yrittäjille toivoisikin. Höyrylaivan "törähdys" kuuluu Savonlinnan kesään- vaikka se juuri ohikulkevan ihmisen saattaakin kovalla äänellään säikäyttää. Tuo ääni on "ääni menneiltä ajoilta", historian lehtien siipien havinaa.. sitä jotain, mitä olemme saaneet katsoa suomi-filmeistä. Suosittelen risteilyä Pihlajavedellä, sillä elämyksenä se on ainutlaatuinen. Kauniita lahden poukamia, niemiä ja notkelmia järveltä käsin hyvän jäätelön tai vaikka kylmän olusen siivittämänä ja tuolla reissulla saatat nähdä jopa nappisilmäisen norpan viiksineen nousevan aalloista. Usko pois, se näky on aina yhtä häkellyttävä! Savonlinnasta tehdään risteilyjä upean Heinäveden reitin kautta myös aina Kuopioon saakka, joten jos aikaa on - risteilynä takuula ainutlaatuinen!



 Paikallisille satamassa sijaitseva Lippakioski on kesän merkki. Kun lippa aukeaa, silloin tietää että kesä on -tai ainakin se on lähestymässä. Vapun tienoolla on monesti ne ekat pehmikset käyty syömässä - joskus vielä toppatakit päällä :)  !

Aamukävelymme suuntautui rantaa pitkin Pikku-Kakkosen leikkipuiston kautta Olavinlinnalle. Veneitä oli jo paljon liikkeellä ja jokunen auringonpalvoja levitteli jo pyyhkeitään rantaruohikolle. Talvisin Olavinlinnan virrassa ui satapäin sorsia, nyt sorsia oli vain kaksi. Useana kevättalvena joutsenet ovat viihdyttäneet ohikulkevia kauniilla laulullaan ja siipien levittelyllään auringon kimmeltäessä kevätjäällä. Tuostakin luonnon näytelmästä on siis mahdollista päästä nauttimaan IHAN kaupungin keskustassa.

Pikku-Kakkosen puiston kukkakauneutta, puisto uusittiin täksi kesäksi ja todellakin hienoksi leikkipaikaksi

 

 

Riihisaaressa sijaitsee Savonlinnan maakuntamuseo http://www.savonlinna.fi/museo/ jonka piha-alueella tänä kesänä on mm. kiviveistosnäyttely. Museolaivat tervehtivät laiturissa tulijaa ja Mikko-laivalla on mahdollisuus loppukesästä päästä risteilemäänkin norpparistely Pihlajavedellä jos on nopea ja hankkii liput ajoissa. Satamassa on muutamia idyllisiä ravintoloita virvokkeiden nauttimiseen tai vaikka ennen tai jälkeen oopperan huikopalan puraisemiseksi. Suosittuja näyttävät hyvällä ilmalla olevankin ja vapaata istumapaikkaa saa hakea.

Olavinlinnalla lokkipariskunta seuraili linnaan juoksujalkaa kiirehtiviä orkesterilaisia. Harjoituksiin lie kiire, mutta soitinlaukut selässään sinne viilettivät ponttoonisiltaa pitkin. Ystäväni Laura tarjosi minulle mahdollisuuden muutamana kesänä päästä mukaan seuraamaan oopperaa hänen siellä töissä ollessaan. Näin savonlinnalaisena on häpeä tunnustaa, että yli 30 vuotiaaksi piti elää, ennenkuin ensimmäisen kerran oopperaan menin. Huikea kokemus, ja tänä kesänäkin upea kattaus eri oopperoita ja mitä ainutlaatuisemmassa ympäristössä! http://www.operafestival.fi/fi Eikun vaan vielä lippuja kalastamaan ja aistimaan tuo ainutlaatuinen kulttuurielämys. Suosittelen lämpimästi myös henkilöille, joiden omalla levylautasella ei oopperat pyöri. Musiikin lisäksi linnassa voi nauttia miljöön ainutlaatuisuudesta, pukuloistosta, upeasta oopperakuorosta ja äärimmäisen taitavasta soitannasta oopperan oman orkesterin säestyksellä - ja tottakai upeista laulusuorituksista, joihin pystyvät vain huippuammattilaiset. Silmänruokaa varmasti löytyy monessa mielessä katsojalle kuin katsojalle.

Matkani jatkui takaisin autolle vanhaa Linnankatua pitkin, jonka varrella on lukuisia pieniä ihania käsityö- ja matkamuistokauppoja, kahviloita, ravintoloita ja ennen kaikkea mukulakivikatu, joka henkii mennyttä aikaa. Kahvila Saimassa voi pitää pienemmät juhlatkin tai poiketa kahville tai lounaalle päivän keskellä.

Taivas alkoi pilvistyä ja tiivistin askeleitani sateen pelossa. Satamapuistossa oli alkamassa oopperapäivän avaus ravintola Vaahdossa, johon oli kokoontunut sankka ihmisjoukko aamukahville kuulemaan esityksiä. Hyvä päivä alkamassa kaupungissamme siis, mutta siitä huolimatta perheineni karistimme kaupungin pölyt kannoiltamme ja suuntasimme Pihlajaveden saariston rauhaan mökille.

 

.. kuin lapsena ennen...

Vietimme viikonlopun kotipaikallani Punkaharjulla, tai nyttemmin kuntaliitosten aikaan Savonlinnan Punkaharjulla. Historiaa ovat säämingin ajat, ja historiaa huokuu tuo pihamiljöö ja paikat siellä. Kävelin Junnu rintarepussani kotirantaan ja heti jo liiterin nurkalla minua tervehti tuoksumuisto lapsuudestani. Niitetty pellon reuna,, se niitetyn heinän tuoksu...  tien vierustat kauniina kukkamerenä ja sieltä ne löysin: ne rakkaimmat kukat, joita aina keräsin äidille tai väänsin kukkaseppeleeseen. Ne kukat näytti yhtä kauniilta vielä nytkin. Rantakoivikko oli poissa. Se kaunis koivikko, joka tervehti rantaan tulijaa. Asta-myrsky kaatoi koko koivikon muutama vuosi sitten, sen jälkeen on "yhtiön" miehet käyneet korjaamassa kuidut ja vanerit pois ja tilalla aukko, joka kukkii "rentun ruusua" kauniin kukertavaa maitohorsmaa.

Rannassa tuo järven selkä kimmelsi auringossa kauniisti, vanha laivalaituri, joka oli aikanaan ottanut vastaan suuretkin tervahöyryt, oli alkanut lahoamaan. Edelleen mieleen tulvi lapsuuden kesät ja iloiset vesileikit sisareni kanssa. Hyppiminen laiturilta järveen paarmoja karkuun ja palaten takaisin laiturille aurinkoon lämmittelemään - ne oli niitä kesän hauskoja hetkiä.



Lapseni onkivat laiturilta mato-ongilla. Pientä kisaakin taisi sisaruksilla olla ja ukki viritteli matoja koukkuun tasaiseen tahtiin. Kaloja tulikin mukavasti ja niistä mummo paistoi sunnuntaina mukavan välipalan kaikille meille.

Tuvilla istahdin vanhaan "saliin" ja käsiini hakeutui vanhoja kirjoja ja valokuvia. Ukkini eli reilu 100 vuotiaaksi ja monet yhteiset tarinat tulvivat mieleeni kuvien myötä. Salissa oli hiljaista. Liian hiljaista. Turhaan sain odotella ukin lähestyviä askeleita tohveleissaan keinutuoliin istumaan kertoakseen vanhoja tarinoita. Ne tarinat on kerrottu ja talletettu sydämeen muistojen lokeroon. Niin myös kaikki lämpimät muistot ukista - ja mummistakin.

Käteeni tarttui vanha lääkärikirja, joka yllätyksekseni olikin tasan 100v. vanha. Hauskaa riitti tuota kirjaa katsellessani ja lukiessa. Mielenkiinnon herätti mm. synnytys ja imetys-ohjeet, joita kirjaan oli kirjoitettu. Myöskin synnytyksen jälkeen vatsan ympärille käärittävä liina roikkuvatsan ehkäisemiseksi toi hymyn huulille - olisinpa lukenut kirjaa kolme kuukautta sitten, niin olisin ymmärtänyt sitoa tukevan liinan neljällä hakaneulalla sitoen vatsani ympärille - ja painoja päälle laittaen - niin mahani olisi kenties paaaaljon pienempi. Näin terveydenhoitajana lueskelin myös rokotusasioita, ja joukkorokotukset oli aikanaan viruksen joukkoistutusta!  :D  Toinen vanha kirja oli ruotsin vallan aikaan kirjoitettu lakikirja. Tärkeätä tietoa tuohon aikaan  ja mielenkiintoista lukea pitkälti toista sataa vuotta myöhemmin.

Muistot kantavat kauas silloin kun ne ovat lämpimiä ja niitä on mukava muistella. Aina näin ei toki ole, ja muistot voivat myös ahdistaa. Kunpa jokaisella lapsella olisi mahdollisuus elää elämäänsä isovanhempien kanssa, kuulla heidän elämästään ja tunteistaan aikana, jolloin meitä ei vielä ollut. Olen tavattoman onnellinen siitä, että lapseni saivat tutustua minun ukkiini, heidän isoukkiinsa. Nyt he elävät tiivistä arkeaan ja viikottaista yhteyttä isomummiinsa. He ovat saaneet tutustua myös isoisoenoonsa.

Viikonloppu oli ihana. Mieheni remontoi saunaa, lapset uivat ja onkivat, Junnukin nukkui aitassa tavattoman levollisesti. Lauantai-iltana aitassa siskonpedillä kuuntelimme koko perheellä nyyhkybiisejä you tubesta ja juteltiin elämää suuremmista asioista. Ainutlaatuisia hetkisiä, mutta piirtyivät syvälle sydämeen.

Herätty uuteen auringonpaisteiseen aamuun

Yö menikin poikkeuksellisesti yhden syötön taktiikalla :)  ja siitäkös äippä on iloinen. Aamu on lähtenyt rytinällä ja hyvissävoimin käyntiin: aamupala syöty, aamulehti luettu, pesukone pyörii toista koneellista ja kuivausrumpu hyrryyttää vauvan vaatteita. Kodin ääniä. Lisäksi sängyllä takanani pienimmäinen önähtelee lupaavia heräämisen ääniä, suuremmat sisarukset nukkuvat vielä yläkerrassa. Aurinko paistaa taas ja Caino päivystää ikkunassa töihin lähteneen mieheni (isäntänsä) perään. Eli ihan normiaamu.
Onneksi rintaruokinta on onnistunut minulla kaikissa lapsivuodeajoissa, jopa pitkälle toista vuotta, joten olen toiveikas tämänkin veitikan kohdalla että pulloihin emme tarvitsisi turvautua. Toistaikseksi vielä täysin rintamaitovauva. Uskon vahvasti psyykkeen merkitykseen imetyksen onnistumisessa, kun jaksaa psyykata itseään siihen että maitoa riittää - se riittää. Toinen lukunsa on tietenkin fyysiset ongelmat, jotka saattavat aiheuttaa kipua tai vaikeutta - se on luku erikseen. Nyt helteillä vain juomisen merkitys korostuu, omalla kohdallani olen huomannut että veden juominen riittävässä määrin meinaa väkisinkin unohtua.

Tänään on suunnitellut selättäväni pyykkivuoren pestyjä pyykkejä kodinhoitohuoneesta. Helteiden aikaan en saanut aikaiseksi muuta kuin pestä pyykkiä - jälkihuolto jäi tekemättä ja sehän näkyy 5 henkisen perheen kodinhoitohuoneen pöydällä mukavana kekona. Laiska äiti. Mutta tänään korjaan tilanteen.

Haaveenani on tänä kesänä herätä joku aamu klo 4.00 ja hiipiä hiljaa rantaan. Potkaista punainen inkkarikanootti vesille ja lähteä aistimaan kesäaamun tuoksuja ja kauneutta. Vielä en ole sitä tehnyt, nyt jos pikkuihminen ottaa tavaksi tämän yhden syötön taktiikan, se saattaisi onnistuakin. Nyt olen niin kiinni tässä kotiseinien sisällä melko lyhyen syöttövälin vuoksi. Mutta ei se mitään, aika aikaansa kutakin.

Tänä aamuna lähetän sinulle hyvää mieltä, kaikkea kaunista ja iloa päivääsi. Olemme niin ansainneet hyvän huomenen ja päivästämme voimme pyrkiä tekemään itse mitä parhaimman. Hyvä mieli on siihen oiva keino.

Jään odottelemaan "pientä nokipoikaa", jonka on määrä tulla tänä aamuna. Aika jännä ammatinvalinta sekin. Nostan hattua!

Kuva v. 2012 kesäaamulta omassa rannassamme

Sinisiipi mökkiheinikossa

Kun itku vaihtuu hymyksi

Vauvamme on pian 3kk vanha ja päivä päivältä ymmärrämme toisiamme paremmin. Minun on helppo tulkita vauvani itkua, ääntelyä ja sanatonta viestintää - helpompaa kuin kahden vanhemman lapseni. Muistan, kun esikoisen saatuani vauva-lehdessä luki lapsen itkun tunnistamisesta. Siitä, miten äiti tunnistaa itkuäänestä onko vauvalla nälkä, vaippa märkä, hellyyden kaipuu vai mikä. Itse en tunnistanut. Kun vauva itki, kokeilin kaikki nuo asiat vuorotellen - ja useimmiten vauva jatkoi silti itkuaan. En yhtään osannut tulkita itkusta lapseni tarpeita. Toisen lapseni synnyttyä tilanne tuntui toistuvan. Alkuvaiheen "hankaluuksien" ja useiden kuukausien itkujen jälkeen viestintä helpottui ja elämä alkoi muutoinkin tasaantua.

Nyt koen, että tämän vauvan kohdalla on viestintä ja vuorovaikutus erilaista ja luulen ymmärtäväni pikkuisen tarpeet helpommin. Junnu itkee melko vähän- ja ensimmäinen kolmeviikkoinenhan meni lähestulkoon täysin ilman itkua. Rinnalle halutessaan hän hymisee ja yhisee kiivaasti, "huutoa" kuulemme silloin kun unet on jääneet liian lyhyiksi tai viivästyneet ja pikkuinen on väsynyt. Kipuitku on aivan omanlaistaan, sen kyllä erottaa. Huomiota/syliä/seuraa halutessaan Junnu itkeskelee "älähdellen" kuin hihkuen että "hei, täällä mie oon, mihin menitte" :)  On hauska huomata miten itkun takaa paljastuu valloittava hymy kun äidin kasvot ilmestyy näkyviin. Se on äärimmäisen palkitsevaa.

Edessä on vielä varmasti paljon itkua ja kyyneleitä. Tällä hetkellä pääasiassa omalla kohdallani "onnenkyyneleet" kostuttavat silmäkulmani harvase päivä, kun pysähdyn lapsi sylissäni ajattelemaan - kuinka onnekkaita olemmekaan näiden ihanien lapsien vanhempina. Eräs tuttuni sanoi kerran, että "vauvana lapsi polkee syliä - ja isompana/aikuisena sydäntä" - tätä kun  miettii tarkemmin - se on varmasti ihan totta.

Nyt siirryn pienen tuhisijan viereen jotta voin aamulla herätessäni ensimmäisenä nähdä nuo suloiset silmät, joista paistaa täysin pyyteetön luottamus ja rakkaus.