Vietimme viikonlopun kotipaikallani Punkaharjulla, tai nyttemmin kuntaliitosten aikaan Savonlinnan Punkaharjulla. Historiaa ovat säämingin ajat, ja historiaa huokuu tuo pihamiljöö ja paikat siellä. Kävelin Junnu rintarepussani kotirantaan ja heti jo liiterin nurkalla minua tervehti tuoksumuisto lapsuudestani. Niitetty pellon reuna,, se niitetyn heinän tuoksu... tien vierustat kauniina kukkamerenä ja sieltä ne löysin: ne rakkaimmat kukat, joita aina keräsin äidille tai väänsin kukkaseppeleeseen. Ne kukat näytti yhtä kauniilta vielä nytkin. Rantakoivikko oli poissa. Se kaunis koivikko, joka tervehti rantaan tulijaa. Asta-myrsky kaatoi koko koivikon muutama vuosi sitten, sen jälkeen on "yhtiön" miehet käyneet korjaamassa kuidut ja vanerit pois ja tilalla aukko, joka kukkii "rentun ruusua" kauniin kukertavaa maitohorsmaa.
Rannassa tuo järven selkä kimmelsi auringossa kauniisti, vanha laivalaituri, joka oli aikanaan ottanut vastaan suuretkin tervahöyryt, oli alkanut lahoamaan. Edelleen mieleen tulvi lapsuuden kesät ja iloiset vesileikit sisareni kanssa. Hyppiminen laiturilta järveen paarmoja karkuun ja palaten takaisin laiturille aurinkoon lämmittelemään - ne oli niitä kesän hauskoja hetkiä.
Lapseni onkivat laiturilta mato-ongilla. Pientä kisaakin taisi sisaruksilla olla ja ukki viritteli matoja koukkuun tasaiseen tahtiin. Kaloja tulikin mukavasti ja niistä mummo paistoi sunnuntaina mukavan välipalan kaikille meille.
Tuvilla istahdin vanhaan "saliin" ja käsiini hakeutui vanhoja kirjoja ja valokuvia. Ukkini eli reilu 100 vuotiaaksi ja monet yhteiset tarinat tulvivat mieleeni kuvien myötä. Salissa oli hiljaista. Liian hiljaista. Turhaan sain odotella ukin lähestyviä askeleita tohveleissaan keinutuoliin istumaan kertoakseen vanhoja tarinoita. Ne tarinat on kerrottu ja talletettu sydämeen muistojen lokeroon. Niin myös kaikki lämpimät muistot ukista - ja mummistakin.
Käteeni tarttui vanha lääkärikirja, joka yllätyksekseni olikin tasan 100v. vanha. Hauskaa riitti tuota kirjaa katsellessani ja lukiessa. Mielenkiinnon herätti mm. synnytys ja imetys-ohjeet, joita kirjaan oli kirjoitettu. Myöskin synnytyksen jälkeen vatsan ympärille käärittävä liina roikkuvatsan ehkäisemiseksi toi hymyn huulille - olisinpa lukenut kirjaa kolme kuukautta sitten, niin olisin ymmärtänyt sitoa tukevan liinan neljällä hakaneulalla sitoen vatsani ympärille - ja painoja päälle laittaen - niin mahani olisi kenties paaaaljon pienempi. Näin terveydenhoitajana lueskelin myös rokotusasioita, ja joukkorokotukset oli aikanaan viruksen joukkoistutusta! :D Toinen vanha kirja oli ruotsin vallan aikaan kirjoitettu lakikirja. Tärkeätä tietoa tuohon aikaan ja mielenkiintoista lukea pitkälti toista sataa vuotta myöhemmin.
Muistot kantavat kauas silloin kun ne ovat lämpimiä ja niitä on mukava muistella. Aina näin ei toki ole, ja muistot voivat myös ahdistaa. Kunpa jokaisella lapsella olisi mahdollisuus elää elämäänsä isovanhempien kanssa, kuulla heidän elämästään ja tunteistaan aikana, jolloin meitä ei vielä ollut. Olen tavattoman onnellinen siitä, että lapseni saivat tutustua minun ukkiini, heidän isoukkiinsa. Nyt he elävät tiivistä arkeaan ja viikottaista yhteyttä isomummiinsa. He ovat saaneet tutustua myös isoisoenoonsa.
Viikonloppu oli ihana. Mieheni remontoi saunaa, lapset uivat ja onkivat, Junnukin nukkui aitassa tavattoman levollisesti. Lauantai-iltana aitassa siskonpedillä kuuntelimme koko perheellä nyyhkybiisejä you tubesta ja juteltiin elämää suuremmista asioista. Ainutlaatuisia hetkisiä, mutta piirtyivät syvälle sydämeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti