"Helppo vauva"

Tosiaan, reilu 2 kk on meidän pieni Junnu-poikamme katsellut tätä maailmaa vauvan silmin ja minä olen saanut nauttia pienen ihmistaimen elämänalusta täysin siemauksin. Välillä tuntuu epätodelliselle se, että kerron läheisilleni lapsemme vain hymyilevän illat, hymy suullaan hän nukahtaa ja kun silmät aamulla aukeavat - vieressäni napittaa pienillä silmillään suloinen poikavauvamme ja kasvoilla valloittava, hampaaton hymy. Alussa vauvaa vaivasi ylöspäin pyrkivä mahaneste ja hän nieleskeli jatkuvasti, röyhtäili paljon ja pulautteli kaaressa kuin suihkulähde. Sittemmin mahaportti tutkittiin ja todettiin normaaliksi ja refluksiin aloitettiin lääkitys. Sitä voin käyttää pikkuisella vain parin viikon ajan, koska se aiheutti sivuvaikutuksia. Pulauttelut ovat vähentyneet ja inhimillistyneet ja iltaitkut ovat jääneet taakse. Oikein pelottaa sanoa ääneen, että tällä hetkellä vauvalla ei tunnu olevan vaivaa. - Voinko oikeasti olla näin onnekas äiti, että en tarvitse kuunnella yhtäjaksoista huutoa, katsella lohduttomana itkevää vauvaa- kun mikään ei auta. Mutta tällä hetkellä näin on. Saamme olla tästä hurjan kiitollisia.

Isot sisarukset nauttivat siitä, kun pikkuveli jakaa hurmaavia hymyjään ja kujertaa vastaan hänelle jutellessa. Vastavuoroisuus on löytynyt sisarusten välisessä kanssakäymisessä. Se on hellyttävää seurattavaa. Caino (fieldspanielimme) on hurjan kiinnostunut vauvasta ja on jakamassa poskisuudelmia jatkuvasti pienelle tämän ollessa sitterissään. Silmät rähmivät, liekö Cainon syytä :)

Elämme Juhannuksenaikaa. Viime vuonna tähän aikaan pikkuinen oli kauan odotettu haave, ja en enää osannut edes toivoa saavani vauvaa, mutta nyt kannattelen sylissäni kallista aarretta, katson juhannuskoivujen oksien heiluntaa ja kuuntelen satakielen laulua. Huomen illalla ajelemme veneellä jonnekin kokolle. Katselemme palavaa juhannuskokkoa kokonaisena perheenä, kuuntelemme sen ritinää ja tunnemme sen lämmön poskillamme. Tuossa tilanteessa otan kaikki lapseni syliini ja kuiskaan heille: "Hyvää Juhannusta Rakkaat, te teette minusta kokonaisen <3"

Hyvää Juhannusta kaikille lukijoilleni. Toivon, että saatte viettää onnellisen keskikesän juhlan läheistenne kanssa. Nautitaan kesästä, sillä se on aina niin pian ohi.

Ristiäiset 16.6.2013

Eilen pieni poikamme sai kasteessa nimen Junnu. Päivään liittyi monenlaisia tunteita, erityisesti etukäteisvalmistelujen myötä. Kun on juhlista kyse, sitä haluaa tehdä kodista kauniin, puhtaan ja kutsuvan, jonne vieraiden on hyvä tulla. Siivotaan, puunataan, leivotaan, järjestellään- jo viikkoja etukäteen. Sitten kaksi-kolme tuntia juhlia ja vieraat lähtevät kotiin - talo tyhjenee ja hiljenee ja on "jälkipyykin" aika.

Itsellä ristiäisten suunnittelu alkoi jo odotusaikanani. Mielessäni visioin millaisen kakun haluan, minkä värinen nauha kastemekkoon, mitä vauvalle päälle ristiäismekon alle... mitä tarjotaan, ja miten astiat asetellaan esille. Nämä kaikki asiat ja miljoona muuta vain loksahtivat jälleen taas kohdilleen lukuisten tehtyjen työtuntien myötä. Mieheni ei ymmärrä "mahotonta" juhlien etukäteistouhotusta - mutta joka kerta juhlien jälkeen saan häneltä lämpimän kiitoksen ja hän sanoo sen ääneen " Meijän äiti teki taas niin kauniit juhlat" . <3  Se tuntuu hyvältä kiitokselta se.

Eilen aamulla aurinko siivitti päivän alulle, ja sitä auringonpaistetta kesti aina ihan iltaseen saakka. Kastepappinamme oli Satu, ihana pappi, ihana ystävä <3 ja kastetilaisuudesta tuli todella kaunis ja herkkä puheineen ja kaavoineen. Junnu sai kolme ihanaa kummia ja yhden "kummituksen" ja saamme heistä olla todella onnellisia - olen varma, että yhteys lapseen heillä säilyy ja läheisyys vahvistuu vuosien saatossa. Kastekaava meni perinteisen luterilaisen kastetoimituskaavan mukaisesti ja isi Jouni piti vauvaa sylissään. Junnu valvoi koko toimituksen ajan ja jaksoi koko juhlallisuudet todella hienosti itkemättä. Kastamisen jälkeen lauloin pienelle Annika Eklundin laulun "Niin pieni" ja sain mummot itkemään :)

Juhlapäivän kantava väri oli keväisen vihreä. KAstemekkoon en löytänyt täsmälleen sopivan väristä silkkinauhaa, mutta vihreän kuitenkin. Isille ja Juholle hankin sävyyn sopivat kravatit. Servetit ja koristeet vihreitä ja kukat olivat valkoisia/luonnonvalkoisia ruusuja. Ruusuista tein itse asetelman kastepöydällekin (ystävän rotinoina tuoma kukka-asetelma sai uuden kuosin ja pääsi kastepöytään)

Ruuaksi tarjosimme isäni kasvattamista lohista kalakeiton, jonka mieheni teki erityisen onnistuneesti. Keitto oli todella maukasta. Keiton kaverina perinteisesti karjalanpiirakoita munavoilla, kaverina lisäksi savustettua pihlajaveden muikkua. Kahvin kera tarjottiin mansikkavaahtokarkkeja, keksejä ja suolaisena palana kinkkutäytteisiä tuulihattuja.  Työkaverini teki toiveideni mukaisen unelmakakun josta riitti makeata koko juhlaväelle.

Lahjaksi pieni mies sai vaatteita, tinakehyksen, valokuva-albumin jossa oli kummille lähettämiäni kuvia teetetty valmiiksi, rahalippaan johon kummi lupasi hammasrahaa. Isomummi muisti pikkuista hopeisella pienelle riipuksella, jossa risti. Lapin kummi antoi oman nimellä varustetun kuksan sekä noitarumpu-kaulakorun. Tämän vuoden muumimuki oli myös hauska idea. Isovanhemmat antoivat rahaa, joten se on lähdettävä aukaisemaan vauvalle oma tili pankkiin.

Illalla vieraiden mentyä olo oli väsynyt, mutta tuntui niin onnelliselta. Päivä onnistui, pieni mies sai kauniin nimen ja ihanat kummit. Vielä laina-astioiden pesu, kuivaus ja pakkaus kuljetuslaatikoihin, koti siistiksi ja valmistautumaan yöpuille. Pieni mies nukahti tyytyväisenä viereeni ja hampaaton hymy oli viimeinen asia jonka illasta muistan.