Elämme perheinemme jänniä aikoja. Pikkuisemme on määrä syntyä 12.4. suunnitellusti sektiolla. On erikoista tietää pienen ihmisen syntymäpäivä etukäteen, ja suunnitella tekemisiään sen mukaan. Tekemättömien töiden listalla on vielä paljon asioita, mitkä olin suunnitellut saavani toteutettua ennen vauvan tuloa. Mutta niin kai se on aina että se "viime hetken paniikki" pitää asioiden suhteen tulla aina ennen, ennenkuin kokee kaiken olevan "valmista". Vähän niinkuin juhlien järjestelyt, valmistelut alkavat hyvissä ajoin, mutta suurin rutistus jää aina viimeiseen viikkoon ennen juhlia - jo käytännön syistäkin.
Meille on oletettavissa sellainen 3,5 kg- 4kg vauva. Eli ihan hyvän kokoinen kaveri. Yhä enemmän sisarukset ovat alkaneet kysellä kysymyksiä: " Äiti, sittenkun meillä on vauva .... ?" asia siis kiinnostaa ja mietityttää. Lasten lisäksi perheemme fieldspanielin pitää tottua uuteen lauman jäseneen. Tätä ehkä itse jännitän eniten. Miten Caino sopeutuu pieneen ihmiseen. Kunpa siitä ei tulisi mustasukkaista ja vihaista uutta tulokasta kohtaan. Uskon, että paljon voimme omalla myönteisellä asennoitumisella myös ennaltaehkäistä tämän suuntaista käytöstä. Toivon ainakin niin.
Viikot lähestyvät 38:aa ja olo on sen mukainen. Kipuja on ympäri kehoa ja yöt ovat niiden vuoksi unettomia. Luonto tosiaan valmistaa minua vastaanottamaan uuden ihmisen, ja sen mukana tulevat yövalvomiset. Olen kuitenkin sanonut, että olen valmis kipuun ja valvomisiin tämän pienen arvokkaan ihmisen vuoksi- kakikki on sen arvoista. Tiedän vauva-ajan olevan rankka vaihe, mutta elämä on. Tiedän myös sen, että lapset ovat elämäni tarkoitus ja heitä varten elämäämme rakennan, pala palalta.
Minulla on 5 päivää vielä aikaa kahdelle lapselleni sekä aviomiehelleni. Tämän jälkeen minun täytyy omistautua kolmannelle lapsellemme täysin toviksi. Hän tarvitsee minulta kaiken huomion, rakkauden, ravinnon, hellyyden ja turvan - ja kaiken sen olen hänelle valmis antamaan. En malta odottaa........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti