Ensimmäinen kuukausi on mennyt hyvin. Vauva ei juurikaan jaksa Cainoa kiinnostaa muulloin kuin ollessaan mieheni Jounin sylissä. Cainohan leimautui Jouniin meille saavuttuaan täysin. Elämänsä ensi kuukaudet Caino sai olla Jounin mukana päivisin töissä, juosta metsässä ja kulkea isännän jalan juuressa. Nyt koira ei päästä Jounia näköpiiristään, jopa vessaan se tulee perässä!
Jäädessäni sairasloman kautta äitiyslomalle, Caino jäi kanssani kotiin. Tämä taisi olla mieheeni kiintyneelle koiralle "liikaa", ja se sairastui.Caino istui ikkunassa päivän katsellen ja odottaen isäntää töistä kotiin, se alkoi köhiä ja kakoa limaa. Ensin pidimme köhimistä ja kakomista "kennelyskänä", näytti jo parantuneen yms. kunnes oireet vauvan tultua alkoivat jälleen. Varasimme jo eläinlääkärin, aikeissa kuvata keuhkot, tähystää vatsa yms. nukutuksessa - edeltävänä viikonloppuna Jouni lähti ekaa kertaa talven jäljiltä saareen yöksi Cainon kanssa, ja kaikki oireet hävisivät tuon viikonlopun myötä. Edellisellä viikolla vaihdettiin jälleen kerran myös ruokaa, jota Cainolle syötämme. Kaikki nämä muutokset saivat koiran paranemaan ja se on taas elämänsä kunnossa. Se on myös päässyt töihin mieheni mukaan viime aikoina. On tunnustettava, että vaikka Caino on minun paperilla, hän on sydämessään kuitenkin Jounin koira. Ei kelpaa emännän seura ja vaunulenkit - tai kelpaa - paremman puutteessa. :)
Nyt, kun vauva on isompi ja enemmän myös valveilla, on Caino alkanut kiinnostua pienestä ihmisestä jälleen.
KAverukset? - Toivottavasti vielä jossain vaiheessa heistä tulisi erottamaton parivaljakko...
