Aamupäiväunet riippukeinussa

Tänä aamuna olen täynnä virtaa. Sain istutettua viimeiset kesäkukat jo ulkona, suihkulähde pulputtaa etupihalla tervehtien tulijaa. Terassit odottavat vielä öljyäjäänsä. Jotenkin kevään tulo sai minut myös "heräämään" eloon. Olen onnellinen siitä, että saimme vauvan kesää kohti- on helpompi valvoa yölläkin imettäen, kun luonto luo valonsa makuuhuoneeseen. Yöllä luonnon kauneus ikkunasta korostuu, ja aamun ensi tunnit - hetki ennen auringon nousua on juuri se paras. Pysähdyttävää. Tuo kauneus jää meiltä monilta näkemättä nukkuessamme. Vain yötyöntekijät ja aamulehden jakajat saavat nauttia päivän ehkä kauneimmasta tunnelmasta luonnossa.

Pieni poika, "Jumpsi", nukkuu aamupäivän ensi uniaan omassa riippukeinussaan. Taustalla pyörii lastenohjelmat, isompien lapsien niitä katsellessaan. Elämän äänet ovat läsnä arjessamme. En ole tämänkään lapsen kohdalla ottanut "hiljaisuus"-linjaa. Melkeinpä mitä enemmän on elämisen ääniä, sen rauhallisemmin pieni ihminen nukkuu. Ja hyvä niin. Nyt olen myöskin alkanut soittaa öisin radiota makuuhuoneessamme hiljaisena taustaäänenä. Vauvalehdestä luin, että on olemassa cd:tä, joissa on nauhoitettu auton ääniä (koska monet lapset rauhoittuvat autossa) sekä äidin sydämen sykettä... Mitenköhän ovat vauvaperheissä toimineet, olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia.

Olen useana päivänä vaunutellut heti aamusta yhtä matkaa lapseni koulutien. On ihana viedä oma pieni koululainen rauhassa koululle, jutella matkalla mukavia, ja viettää täten äidin ja tyttären omaa aikaa, jota ei ole ollut viime vuosina juuri lainkaan. Taas on konkretisoitunut se, että lapset kasvavat "käsistä" niin nopeasti. Jenni täytti 8v. ja tokaluokka odottaa kesän jälkeen. Eilen saimme hakea osuuspankin kuvataidekilpailun kunniamaininnan palkintojenjakotilaisuudessa hänen kanssaan. Suur-Savon osuuspankin alueen 600 työstä, meijän pikkuisen piirustus oli palkitsemisen arvoinen! Voi sitä iloa ja riemua. Ja niin sydäntälämmittävää huomata se hyväolo, joka lapsen sydämestä säteili kasvoille jännityksen punastuttaessa poskia niiatessa palkintoa pankin henkilökunnalta.

Juhon vpk-harrastus on tämän kevään osalta päättymässä. Olen iloinen, että kyseinen harrastus on Juholle löytynyt. Tulevana viikonloppuna Savonlinnan torilla on Arjen turvaa-päivä, johon pieni "palomies" saa osallistua edustamaan pientä vpk:ta ja vpk:laista. Tärkeitä juttuja pienelle pojalle nämäkin.