Pistäytyminen mökillä

Poikkesimme mieheni kanssa "laiturinpelastus"reissulla saaressamme Pihlajavedellä. Mökki uinuu siellä vielä talviuntaan lumikinoksien keskellä. Caino suuntasi jäältä heti oikeaan suuntaan- hyvin on reitti mielessä, vaikka pääsääntöisesti istuukin veneen kyydissä mökille mennessämme. Jännä ajatella, että seuraavan kerran kun mökille veneilemme, meitä onkin Cainon lisäksi kenties 5.. Kyllä sitä tuli visioitua, mihin vauvan matkasänky laitetaan, missä pesen pienen pepun :) Mökkielämä pienen vauvan kanssa on haasteellista - se vaatii kekseliäisyyttä eri tavoin, mutta mahdotonta se ei ole.  Eihän mökillä voi käydä ilman lämmintä mehua ja herkkuja.. Tai no Jouni söi herkut ja mie join lämmintä mehua. Kiitos gestaatiodiabeteksen..

 Pää lumessa Caino nuuskutteli jänisten hajuja ja metsämyyriä hankien alta. Vauhtia riitti. Ilo oli katsoa fieldineitin riemua kirmaillessaan jäällä ja metsässä. Metsässä liikkuminen koiralle vain on tällä hetkellä aika haasteellista, koska lunta on niin paljon. Se ei kuitenkaan tuntunut intoa lannistavan, häntä heiluen se etsi luonnon hajuja. Hassu otus. Kertakaikkiaan.

 Mökissä oli sisällä -7 pakkasastetta, ei laitettu lämpöjä päälle, vaikka suunnitelmissa olisi seuraavana viikonloppuna päivän viettäminen mökillä. Ukkoväki saattaapi jäädä yöksikin, mutta minä en enää rohkene jäädä sinne jäiden taakse tässä vaiheessa raskautta yöksi. Jos näitä upeita aurinkoisia päiviä nyt riittäisi ensi viikollekin niin mukavahan se olisi lasten päästä mäenlaskuun mökkimaisemiin, keskelle hiljaisuutta ja luonnon rauhaa.