Tänä keväänä kohdaltani jää välistä moni kevään ihana kameralla luonnossa ikuistettava asia. Olen haaveillut jo vuosia pääseväni teeren soitimelle pusikkoon kuvaamaan, ukkometsojen taistelut olisi myös mukava saada ikuistettua. Vuosi sitten kävin Siikalahdella Parikkalassa kuuntelemassa ja ihastelemassa lintujen aamutoimia varhaisena äitienpäiväaamuna. Tänä vuonna minulla toivottavasti on pikkuihminen hoidettavana tuohon aikaan. Ja kuvaukset näin ollen keskittynee pieniin varpaisiin ja hiussuortuviin ;) Mutta vielä sitä ennätetään luontoonkin jälleen. - Jospa sitten vaikka vaunulenkeillä.
Tänään kävi harvinainen vieras lintulaudallamme. Punatulkkuja ei ole jostain syystä ollut vakiovieraana lintulaudoillamme, mutta tänään sain tämänkin kaverin linssin taa. Joskin ikkunan läpi otettuna, sen vuoksi kuvan epätarkkuus. Kaunis lintu ja mukavaa vaihtelua talitinttien lomaan. On mukava seurata teekupposen edessä lintujen puuhailuja auringonkukan siementen kanssa. Rauhoittavaa kerta kaikkiaan.
Pikkuihminen taitaa kaivella ns. lähtökuoppiaan. Sen verran tuntemuksia lähestyvästä h-hetkestä on. Tuntemukset lisääntyvät päivittäin ja eilisilta oli jo ihan pelottavakin kipuineen. Mutta vielä ollaan "yhes koos" ja pikkuihminen sisälläni saa valmistua vielä vaan valmiimmaksi tämän maailman kylmyyteen tullakseen. Sen huomaan itsessäni, että nyt ajatukset viipyvät joka päivä kauemmin tulevassa sectiossa, vauva-ajassa sen jälkeen. Pienen ihmisen potkut tuntuvat yhä napakammilta ja alkaa jo toivoa, että pikkuinen olisi helliteltävänämme. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Ihania kevätpäiviä kun vaan jatkuu, niin jaksaa sitä aarretta odottaakin- ihan ongelmitta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti